Näin pääsin rantakuntoon 5 minuutissa, ilman kidutusdieettiä

Jun 09, 2021

On taas se aika vuodesta, kun media pursuaa kuvia kesäkuntovartaloista. Googlasin sanan kesäkunto silmille syöksyy kuvia. Kuvat ovat toinen toistaan kireämpi treenattuja ja laihdutettuja vartaloita. Klikkiotsikoita näin pääset hetkessä kesäkuntoon! Laihduta tällä uudelle ihmedieetillä unelmien rantavartalo! 5kg hetkessä pois ja olet onnellinen upean kesävartalon omistaja! Miksi oi miksi? Kuka sen on päättänyt, että kesäkunto ja rantakunto tarkoittaa kisakireää sixpackia ja minimi rasva %? Miksi näitä helkkarin ihmepikadieettejä mainostetaan vuodesta toiseen? Lehdissä esitellään uusin uikkarimuoti ultralaihojen mallien päällä, joilla luut paistavat riutuneen nahan läpi. Kuka rehellisesti voi samaistua näihin? 

Sanoma on selvä: laihduta, laihduta, laihduta! Sitten olet arjen supersankari, hyväksytty ja rakastettu tähän yhteiskuntaan. Jos et tee näin olet laiskaluuseri, eikä sinua rakasteta! Eipä siis ihme, että niin moni itkee kotona kehohäpeää ja jättää rannalle menon väliin.

Näin pääsin rantakuntoon 5 minuutissa: puin uikkarit päälle ja menin rannalle! 😎 Helppoa, eikö totta? On taas se aika vuodesta, kun vähintään joka toinen ihminen tuskailee kroppansa kanssa ja jättää rannan ja uimisen väliin vain, koska ei omasta mielestään ole rantakunnossa. Kuuluin itsekin tähän porukkaa aiemmin. Joka kesä peilistä katsoi omasta mielestä liian lihava ihminen, joka ei missään tapauksessa voi mennä rannalle. Jopa nuorempana, kun olin koko 36-38 koin itseni aivan liian lihavaksi rannalle. Halusin olla kokoa 34 ja olin vihainen, kun en saanut itseäni mahdutettua siihen kokoon.

Rakastan uimista ja rannalla oloa ja siitä huolimatta jätin sen niin monena vuonna sen väliin, koska koin valtavaa kehohäpeää. Tämä johtui heikosta itsetunnosta sekä kiusaamisesta. Sitten jotain tapahtui vuonna 2010: lapseni oli reilu vuoden ikäinen, oli ihana hellekesä ja mieli teki rannalle. En voi jättää uimaan menoa väliin oman kehohäpeän vuoksi. En halua, että lapseni kärsii minun angteistani. Niinpä marssin Seppälään ostamaan uikkarit. Vedin monta kertaa syvään henkeä ennen ostosreissua. Kotona olin katsellut itkukurkussa vanhoja 38 kokoisia bikineitä, jotka olivat todella matalavyötäröiset. Olin koittanut ahtaa itseäni niihin ja pohdin, että miten saatoin pitää itseäni lihavana, kun olin niitä käyttänyt ennen raskautta. Raskauskilot olivat tiukasti pysyneet kehossani ja kokoni oli XL. Löysin ilokseni ihanan turkoosin uikkarin, joka korosti vyötäröä ja slimmasi oikeista kohdista. Sitten vain uikkarit päälle ja rannalle. Se oli todella jännittävää sekä ahdistavaa. Hetken olin kadehtinut kaveriani, jolla oli melkein samanikäinen lapsi ja hänellä ei ollut mitään kiloja. Miten epäreilua! Mietin. Rannalla minime piti huolen siitä, että vedessä lutrattiin pitkään. Rehellisesti, en ehtinyt miettimään kehoani, kilojani tai selluliitteja siinä menossa. Meillä oli hauskaa ja nautin päivästä. Tulipa siitä muutama kuvakin napsaistua. Tämän jälkeen rohkaistuin käymään rannalla enemmän ja siedätin itseäni olemaan uikkareissa julkisesti.

Mistä kehohäpeä johtuu? Vaikea sanoa. Omalla kohdallani se johtui pitkälti kiusaamisesta, siitä, että olin saanut kuulla olevani kauhea läski lapsesta saakka. Vaikka olin laihduttanut itseni 45 kiloiseksi nuorempani koin yhä olevani liian lihava. Kehokuvani oli totaalisen vääristynyt. Syömishäiriöinen ajatusmaailma ei yhtään parantanut oloa. Pikku-hiljaa vuosien varrella opettelin hyväksymään kehoni ja rakastamaan sitä. Olen synnyttänyt uuden elämän, kehoni on toiminut niinkuin luonto on sen tarkoittanut. Olen terve ja hengissä. Jossain kohtaa raskauskilot sulivat pois, kun olin lopettanut jojo-laihduttamisen ja hullut kidutusdieetit. En voinut kuvitellakaan meneväni bikineissä rannalle, vaan halusin verhoutua koko uikkariin tai tankineihin. Jossain kohtaa itsetunnon noustessa ja lempeyden kasvaessa itseä kohtaan hankin bikinit ja kävelin niissä pää pystyssä rannalla. Tänä päivänä uin läpi vuoden bikineissä.

On vapauttavaa olla rennosti rannalla ja nauttia uimisesta ilman häpeän ja alemmuuden tunnetta. Kyllä raskaus ja eletty elämä näkyy kehossani, ja painoindexin mukaan olen ylipainoinen, mutta se ei enää aiheuta ahdistusta, olen asian kanssa sinut. Jos joku tulisi kommentoimaan ilkeästi voin todeta, että kommentti kertoo kommentoijasta, eikä minusta mitään. 

Kun itsetuntoni kasvoi lopetin itseni vertailun muihin. Olin teinistä asti vertaillut itseäni huippumalleihin ja toivonut olevani pitkä ja ultralaiha.

Sitten tein päätöksen minun ei tarvitse olla laiha, tämän päätöksen jälkeen rentoutua ja nauttia elämästä!

Matkalla itseni rakastamiseen ja hyväksymiseen auttoi NLP, EFT-tapping, ho'oponopono, erilaiset valmennusharjoitukset, uskomustyöskentely sekä terapia. Tie oli pitkä ja kivinen sekä vei aikaa vuosia, mutta työ kannatti. Nykyään voin sanoa itselleni olen ihana juuri tällaisena ja mennä rannalle bikineissä.

Jokainen keho on rantakunnossa ja oikean kokoinen riippumatta painoindexistä tai vaatekoosta. On mahtavaa, että kehopositiivisuudesta puhutaan yhä enemmän julkisesti ja mediassa sekä naistenlehdissä näkyy kaikenlaisia kehoja. Kuitenkin on vielä pitkä matka siihen, että läskivihasta yms päästäisi eroon. Sallivuutta on koko ajan tullut lisää tähän yhteiskuntaa, mutta vielä on paljon tekemistä.

Unohda sitku ja mutku, se on NYTKUN Sinä olet rantakunnossa just nyt!

Älä vertaile itseäsi muihin tai mainoskuviin, Mene rannalle ja nauti kesästä, elämässä on paljon muutakin mukavampaa kuin vielä 5kg pois kidutusdieetti. Jos kaipaat boostia itsetunnon kanssa tai sinulla on rajoittavia / estäviä uskomuksia suosittelen NLP:tä ja uskomustyöskenlyä.

Tilaa ihanuusvinkit!

Tilaa maksuttomat ihanuusvinkit sähköpostiisi!

En spämmää sinua, eikä tietoja luovuteta kolmansille osapuolille. Ihanuusvinkkien tilaus on maksutonta, eikä sido sinua mihinkään. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.